Pentutapaaminen 8.11.2008

Pentutapaaminen meillä kotona...
Enemmänkin meitä oli paikalla, mutta joukkokuvausta ennen ehti paikalta livistää muutama koirakko.

Kuten demarit ovat opettaneet aloitetaan tähän alkuun myös: "Ensiksi haluan kiittää..." Eli kiitokset kaikille paikalle vaivautuneille, enemmänkin väkeä olisi mahtunut, kun ei satanut ja tuota hirvisoppaa jäi 5 litraa sekä pizzaa neljä pellillistä. (Kuka arvaa mitä meillä syödään ens viikolla? Any quess...?)

Ohjelmaa / ulkoilua mahtui päivään, onneksi sade loppui juuri tervetulokahvien ja lounaan kohdalla. Aloitimme tietenkin koirien valokuvauksella (kuvia voi lähetellä, sillä jonkin mystisen vian takia mulla tarkkoja kuvia on vain muutama)... Toinen puoli porukasta raahautui Joukon ja Pirkon vetämään esineruutuun.
C-pennuista oli kaksi paikalla, alla kuvat Catsystä (Hofmarien Catch the Cats) sekä Cerasta (H. Crash Boom Bang) esineruudussa.




Temppuradalla voiton vei tiukasti Hiski, sekuntin hitaampana kakkosena Rita, kolmonen Darko ja nelonen oli Forma.
Kuvassa Ritan vauhtia radalla...

KoiraTOTOn voittajaksi juoksi tällä kertaa Allu, joka "väärännimisenä" siirsi tämän vuoden Hofmarien TOTOmestaruuden Hiskille. Kolmanneksi tuli Suri ja neljänneksi pinkoi vanhapappa Darko.
Voittajan oikein veikkasivat Ville ja Maiju.


Autonosia koskevan tunnistuskilpailun parhaiten selvittivät Jouko ja Pirkko pitkällä autojen remonttihistoriallaan. (Sen siitä saa kun vaihtaa laatuauton sellaseen...)

Niin ja saatiinhan kuva TOTOmestaruuden ja Temppuradan "vaatimatomasta" voittajasta Hiskistä taluttajansa Aten kanssa.

Hiskin elämää pääsee lukemaan Hiskin omasta blogista, linkki tossa jossain vasurilla, minne lienee Hiski kirjoittavan myös Lauantain karuista kokemuksistaan... Tylsänä tyyppinä "Isi" ei päästänyt oikein tutkimaan kunnolla siskonkaan tuoksuvaa takamusta. Mahtoiko se nopean TOTO spurtin korkein motivaatio ollut kuitenkin pukeutunut merkkiväriseen nuttuun eikä mustaan liiviin? Oliko se Hiski niin, että "ihmiset vaan luulevat olevansa maailman napoja"?

Toivotaan, että tämä hurjan nopea eläin ja sen vikkeläjalkainen omistaja puollustavat kennelin mainetta myös talvileirin hoffien nopeimpien joukossa, muistaen antaa toki isännälle enemmän tasoitusta...

Nimimerkillä "kesäleirillä kerran... koiraa karkuun pyörällä huonolla kunnolla..."



Vasemmalla kuvassa Viivi ja Ville valmistautumassa ruutuun.
Saatiinhan sitä sitten Darkosta ja Artustakin Maaritille se yksi yhteiskuva, heh heh. Eikä ollu edes vaikeeta?

Lonkkakuvatuloksia

Kävimme 10.10. lonkkakuvissa Surin, Hiskin, Usvan ja Rosan kanssa.
Perjantaina oli vihdoin kuvat katsottu ja tänään saimme iloisen uutisen,
kaikki neljä kuuluvat parhaimpaan A-ryhmään eli:

Hofmarien Fine´n Foxy: A/A, 0/0.
Hofmarien Fooling Around: A/A, 0/0.
Hofmarien Famous Fog: A/A, 0/0.
Hofmarien Fame´n Glory: A/A, 0/0.

Huippuonnittelut kaikille kasvattajalta!

Koiramainen viikonloppu

Hoh hoijaa, viikonloppu takana ja pitäisi taas jaksaa keskittyä töihin.
Viikonloppu oli täynnä lätkätreenejä ja koiria, mitäpä tuota perheellinen muuta tarvitsisee?
Darko ja Arttu oli syyslomahoidossa viikonlopun Maaritin ja Micon viettäessä "laatuaikaa" kylpylässä. Niin, no, meidän lapset olivat vain kotona... Kyllä se joskus sieltä tulee, se meidänkin LOMA, Lapinreissua odotellessa...

Kuitenkin pikku-Arttukin pääsi ensimmäisiin lätkätreeneihin hallille, Darko puolestaan sai karmaisevan kokemuksen, kun jätettiin pariksi tunniksi tyttöjen kanssa tarhaan. Tietenkin alkoi sataa vettä. Tytöt löysivät mökkiin, mutta Darko istui tarhan ovella hammasta purren, vesi silmien välistä valuen: "kyllä ne sieltä kohta tulee, ei ne vaan voi tehdä tätä mulle!".
Saapuessamme kaksi tyttöä tuli heinät kyljistä roikkuen lämpiminä talosta, kun Darko oli taas surkeampaa surkeampi näky...

Tässä Arttu irvistelemässä tarhassa oleville tytöille...

Idols

Jälleen kerran Maarit keksi meille iltaviihdykettä ja syöksyimme julkkiskermaan Kaivohuoneelle katsomaan Idols semifinaalia suoraan lähetykseen.

Oli hauskaa seurailla miten hienosti kuvaajat suunnittelevat ja ajastavat jokaisen kameran ja hetken, innostivat yleisöä taikurinkin avulla "avaamaan ääntään".

Siellä keskellä sitten pikkuset Idols-poijat sitten yrittivät keskittyä suoritukseensa. Täytyy sanoa, että hattua nostan, että uskaltaa lähteä tollaiseen mukaan.

Hauskaa kuitenkin oli ja tänään illalla täytyy sitten kurkkia nauhalta, millaiselta se oikeasti näytti ulospäin. Vaikka meidät laitettiin (päästiin?) eturiviin, ei ainakaan vielä kukaan ole tunnistanut kadulla. Taidettiin olla vähemmän mediakiinnostavia persoonia, kun ei vielä olla Iltasanoman etusivulla...???

Lonkkakuvat

Perjantai 10.10. neljä Hofmarien F-pentua kokoontuivat lonkkakuviin Lohjalle.
Kuvissa kävivät Hiski, Usva, Suri ja Rosa. Tulokset pistelen uutisiin ja vaikka tännekkin, heti kun kuulen jotain. Hyviltä näyttivät lähtiessä, mutta sehän ei ole mikään tae...
"Odottavan aika on pitkä"...

Hoffien PK-mestikset

Niin on viikko kulunut Varsovan keikasta ja hoffien mestikset.

Maarit ja Darko osallistuivat sinne, ikävä kyllä ei tulosta.

Arttu oli meillä sillä aikaa yöhoidossa. Pikku "kusiluikku" on kyllä ihana...

Arttu kotiin

Tuli heitettyä pikkuinen pikamatka kolmen tytön kesken (mä, Maarit ja Maaritin kamu Kati)Puolan maalle kurkkaamaan ystäviäni, sekä samalla noutamaan Maaritille pikku hoffipoika kotiin.

Lähdimme Helsingistä Torstaina 18.9. 21:30 Viking XPRS... tai jotain. Auto paattiin ja syömään.

Ei oikein maistunut karaoket eikä muut, kun tiesi kilometrimäärän Perjantaille.

Aamulla matkaan ja keskinopeuden ollessa "kohtuullinen", taitettiin matka Varsovaan n. 11 tunnissa. Siellä sitten meitä odotti Asher Sus Armoni, eli Arttu, ikää tiukka 12 viikkoa. Rabiekset rokotettuna ja siru tiukkaan korvan alle piilotettuna. Taisi pojan ihastelu mennä aika myöhään, onneksi Monika ilmoitti englantia puhumattomaan hotelliin pikkusen myöhemmästä sisään kirjautumisajasta. Aamulla eukot sitten testasivat GPS:n tietävyyttä, ja tuntui se viiden kilometrin säteeltä löytävän 7 ostoskeskusta... Aloitettiin siitä suurimmasta ja maailman kuulusta Arkadiasta. Ilta seitsämän aikaan vihdoin todettiin kello ja visalaskun suuruus. Pitihän meidän illallistaa Dorotan luona. Siellä saimme jälleen Artun Maaritin syliin ja vihdoin jäisi myös Maaritin vastuulle.

Rattoisan illan jälkeen oli pakko vetäytyä levolle, koska laskimme tien päälle lähdön olevan jo viideltä paikallista aikaa, ehtiäksemme varattuun iltalaivaan Tallinnasta.

No, lieneekö ollut viinilasi päässä tai muuten vaan kolme "blondia" asialla, sillä epäilen että laskimme vain sen tunnin (tai pari) väärin... Heh. Tien päälle sitten lähettiin aikamoisella hopulla. Ajoimme GPS:n kanssa kilpaa ja juhlimme jokaista tippuvaa minuuttia, kunnes... Poliisi.

Mulla oli poliisin mukaan 70 alueella 120... Valehtelee nälissään, mä ajan aina hillitysti! (?). Sakkohan siitä tuli, mutta sen verran poliisit heltyivät että kirjottivat sen olleen 90 alueella, ettei niiden tarvitse nähdä mua uudelleen hakemassa korttia...? :)

Päätettiin, etten ota uusia sakkoja - ainakaan samassa maassa, joten Maarit puikkoihin. Hekotus jatkui ja suklaata kului, loistavaa!

Laivaan ehdittiin, satamassa oltiin ruhtinaalliset 13 minuuttia ennen laivan lähtöä. Kun peräluukku pamahti takana kiinni, oli aika laittaa pessimistisiä ennustuksia ladelleelle kotiväelle tekstari: "Eikä edes tehny tiukkaa"!

Puolen yön jälkeen Kati oli kotonaan, Maarit, Darko ja pentu vihdoin lakkasivat ihmettelemästä toisiaan... Joten mäkin vaivuin Maaritin viekussa sievään uneen.

"Kukkokiekuu" kajahti puhelimesta Maanantaina kuudelta ja meikä töihin ennen kotimatkaa.

Maarit kömpi takaisin vuoteeseen, pirulainen.

Kiitos seurasta loistoeukoille, en todellakaan uskonut ennen tätä matkaa, että autossa voisi olla 2500km ilman musiikkia! Juttu ei katkennut kyllä hetkeksikään. Kiitos!

Kiitos kaikille

Kiitos kaikille meitä lohduttaneille ja viestejä lähettäneille!

Nikin lähtö oli kaunis, niin odotettavissakin oleva, mutta silti tuskallinen.
Mummo oli pitkään jo "vanha" mutta ei koiraa sillä perusteella pysty lopettamaan.
Vaikea oli käsittää, että se viimeinen Nikin tahto silmissä vaihtui päivässä,
kuin koira olisi itse päättänyt ja kysynyt: "Onko pakko, jollei taho".

Lasten kanssa on joka ilta tarkistettu taivaalta se kirkkain tähti, Niki siellä muistaa vilkuttaa ja toivottaa hyvää yötä...
(Rita ja Suri ottavat myös kaiken irti siitä huomiosta mitä lapsilta saa, kun koirien arvostus on hyvässä kurssissa... Elämä jatkuu.)

Niki In Memoriam 6.9.2008

Niki eli Hayaklause Brigitte Bardot muistoissamme.
( 30.3.1995 - 6.9.2008 )

Jouduimme luopumaan rakkaasta perheenjäsenestämme Nikistä 13,5 vuoden yhteiselon jälkeen lauantaina 6.9.2008.

Olimme käyneet lääkärissä jo varaustautuneena viimeiseen matkaan Torstaina, mutta eläinlääkäri löysi vielä syyn Nikin ruokahaluttomuuteen viimeisestä antibiootista ja sen vatsaa ärsyttävästä vaikutuksesta. Lähdimme ilolla kotiin Antepsin kuurin ja särkylääkkeen kanssa.

Kuitenkin lieneekö syy pienestä dementiastakin, ei Niki oikein toiveiden mukaan lisännyt enää syömistään, lisäksi olisi parannusta pitänyt odottaa pidempään. Perjantai-iltana kuitenkin Nikin vointi romahti, pihalla pomppimisen ja reippaan laukkaamisenkin jälkeen Niki vain halusi nukkua. Aamulla tarpeiden jälkeen pihalta tullessa Niki ei enää halunnut nousta ylös sängystä.

Minja totesi Nikin silmissä näkyvän jo "Natan kuvia" ja tuntui, ettei siellä ollutkaan joka katseessa enää "ketään kotona". Koira nautti silityksistä, heilutteli häntää, mutta ei halunnut nousta. Hiljaa koko Nikistä kumpusi toive ja pyyntö päästä pois, tiesin että nyt on aika. Odottamalla Maanantaihin, olisi ollut jo koiran kiusaamista, niin nopeasti silmissä olotila heikkeni. Uskon, että Niki olisi pian nukkunut ihan kotiin pois, mutta en usko, että se useinkaan on vain kaunista. Vaikka päätös on vaikea tehdä, on etuoikeus, että koirilla on eutanasia. Eläinlääkäriin Niki käveli itse ja kävi maaten omalle filtille. Nukutuspiikin jälkeen siirsi pään vain syliini, hieraisi rähmät silmistä housuihini, katsoi minuun ja huokaisi. Sulki silmät rapsutukseen ja kerroin Nikille tarinoita, kuinka tärkeä on meille ollut ja kuinka onnekkaita olemme olleet saadessamme pitää hänet niin kauan. Tuli lähetettyä myös terveiset Natalle ja muille sydäntämme lähellä olleille koirataivaan asukeille.

Alla oleva runo varmasti kuvastaa Nikiä, vaikka Niki omalla laillaan "lähti saappaat jalassa", eikä ole tarvinnut kovasti kipulääkkeeseen turvautua. Vaikeaa on miettiä mitä vanhuksen päässä on liikkunut, mutta varmasti on ollut valvottuja öitä, niinkuin ihmisvanhuksilla, milloin Niki on katsellut meitä ja murehtinut, miten selviämme ilman sitä kun aika tulee.

____________________________________________________________________

"Saanko lähteä nyt?

Luuletko, että hetki on oikea?

Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville

ja loputtoman pitkille öille?

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,

esimerkkiä yrittänyt näyttää.

Saanko siis astua toiselle puolen ja

vapaaksi henkeni päästää?

Aluksi en tahtonut lähteä,

taistelin kaikin voimin.

Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua

Kohti lämmintä ja elävää valoa

Tahdon lähteä,

Tahdon todella.

On vaikeaa jäädä.

Mutta lupaan,

parhaani yritän.

Elääkseni vielä yhden päivän.

Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia

ja minä kokea suuren suurta rakkautta.

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,

sillä tunnen kyyneleesi,

jotka turkkini kostuttaa.

En ole kaukana,

Lupaan sen ja toivon,

että muistat sen aina;

henkeni tulee sinua seuraamaan,

minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.

Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,

Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi

ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,

ja sano sanat, jotka toiveeni ois,

koska välität minusta tuhannen verran,

annat minun nukkua jo tänään pois. "

Kiitos pörröpää...

Linkitettyjä blogeja

Hofmarien blogilistassa jo aikaisemminkin olleen Hiskin (Hofmarien Fooling Around) blogin lisäksi lisätty Darkon (Hofmarien Double O'Seven) blogi nimellä: Hoffipoikien elämää.
Niissä tarinaa poikien treenailusta ja muuten elämästä.

Paleltaa

Hiski-boy otti toisen sertinsä viikonloppuna Hämeenlinnan KV-näyttelyssä! Narttujen sertin vei pikkusisko Kerttu eli Hayaklause Gerbera... Onnittelut molemmille!

Viikonloppuna meitä piti jännityksessä Niki ja Reko.
Niki, meidän 13,5v mummo otti ja käveli päin liikkuvaa autoa! suoraan kylkeen ja kaatui alle, mutta onneksi mitään pahempaa ei ehtinyt sattua ja onneksi autoa oltiin siirtämässä vain pari metriä. Pienellä paniikilla yli kaikkien rajoitusten tuli kuitenkin käytyä eläinlääkärillä kuvaamassa koira päästä varpaisiin ihan varmuudeksi, jotenkin sitä ei vain osannut kuskikaan shokissa sanoa mitä tapahtui ja "silminnäkijä" havainnotkin oli sekavia... (Tuon ikäistä mummoa sitä on jo lupa ja pakko suojella, on ne niin "hauraita") No, hiukan ilmavaivoja löytyi suolesta, naarmu etujalasta ja monia monia normaalejakin vanhuuden merkkejä ja kulumia... Toinen etunen oli viikonlopun vajaalla käytöllä, mutta eilen illalla jo mummo kirmaili taas vauhdikkaasti. Pitäisi olla kuitenkin levossa pari viikkoa. Niki onkin jo jonkin aikaa lisännyt nukkumistaan, eikä sinällään yliliikkumisen riskiä paljon ole. Ainot mikä huolestuttaa on mummon vähentynyt syöminen. Helteet on jääneet taa, joten se ei enää vaikuta, mutta kovin on pieneksi annokset menneet. Pikku dementiaakin taitaa ilmassa olla, kun palaa uudesta kutsusta aina syömään innostuneesti ihan kuin kuulisi kutsun ensi kertaa sillä viikolla. :)

Rekon temppu viikonloppuna sen sijaan sai puoli valtakuntaa sydänkohtauksen partaalle. Pikkupoju päätti kaivautua maa-ampiaispesään kurkkimaan ja sai päälleen melkoisen maton kiukkuisia kavereita. Kiitos Siukun ripeän toiminnan, raskaan kaasujalan ja Kuopion eläinlääkäreiden Reko voi taas hyvin. Terkkuja pikku termiitille.

Muuten ei kai sitten ihmeempiä, kiitos myös Maaritille Korkeasaaren retkestä!
Siellä oli lämmin, mutta nyt muuten tuntuu joku pikku flunssa puskevan päälle, paleltaa kauhiasti...

Hofmarien Agatha Christie In Memoriam

Eilen illalla kuulimme surullisia uutisia.
Agatha Christie eli Nita oli siirtynyt aamulla sateenkaarisillalle.
Vatsalaukunkiertymä sai nujerrettua reippaan mummelin 11,5 vuoden iässä.

Suru puristaa, paljon ainutlaatuisia muistoja liittyy niihin ihka ensimmäisiin pentuihin...
Osanotto Annalle perheineen...

Viikonlopun jälkeistä väsymystä

Viikonloppu oli rankka, sukulaissynttärit, naamiaiset ja reipasta karaokea...

Meidän perhe oli Simpsonit, mistä täytyy sanoa, että luonnekuvaukset osui kyllä aika kohdalleen... Vain Maggie puuttui ja uskoisin, että tulee jatkossakin puuttumaan... :)

Koirarintamalta kuului mukavia uutisia Ritan tyttären Kertun (Hayaklause Gerbera) saadessa ekan sertin Kouvolan näyttelyssä! Tämä tyttönen on aloittanut näyttelyuransa tosi mahtavasti jo ollen Juniorimaailmanvoittaja ja saksan päänäyttelyn paras junnu Heinäkuussa.

Railan ja Tuomon pikkuiselle vaan suukkoja ja haleja täältä päin meidän koko perheeltä, harmi kun Heinolan näyttely sunnuntaina sotki kuvioita, eikä päästy kaffelle... Onnea vaan sieltäkin tulleesta luokkavoitosta! Katsellaan kahveja myöhemmin...

Plää, plää

Tylsä päivä töissä, onneksi on Perjantai, eikä pomokaan ole töissä... :)
Viime viikon perjantaina tuli väsyneenä laukaistua pomolle sellanen kahdella tavalla ymmärrettävä juttu, että hiukan nolotti (siis kunhan saatiin nauru loppumaan).

Hiski eli Hofmarien Fooling Around teki viimeviikonloppuna (9.8) hienon F-pentujen avauksen "aikuisten luokassa" näyttelypuolella ollen Helsingin näyttelyssä ROP ja saaden ekan sertin.
Sertitili on nyt auki sitten kolmella yhdeksästä. (Loputkin äffäläiset vaan kehiin kokeilemaan.)

Darkokin oli käyttänyt viikonlopun tehokkaasti Maaritin kanssa jälkileirillä, joten huippuunsa treenattu pappa lähtee edustamaan tiimiä hoffien PK-mestiksiin voittajaluokkaan.
Täytyy varmasti ottaa kamera ja penkki eturiviin syysauringon puolelle.

Hofmarien F-pennut 2v.

Tänään F-pennut täyttävät 2 vuotta.
Aika on kulunut todella nopeasti, eteenkin kun miettii tuota omaa kotona pyörivää kappaletta.
Suri alkaa pikkuhiljaa näytellä aikuistumisen merkkejä, vaikka sitä tuleekin kohdeltua usein kuin pikkupentua. Pari näyttelyä tässä kyllä pitäisi käydä ja katsella lonkkakuvia myöhemmin syksyllä...
Suuret halit ja suukot vielä tätäkin kautta koko pentueelle!

Tervakosken tunnelmia

Näyttelypäivä oli todella kuuma ja aurinkoinen.
Omistajat lisäsivät aurinkorasvaa ja tankkasivat vettä koiriin, että itseensä jaksaakseen juosta.

Nuo urokset:
Hofmarien Famous Fog: ERI 1
Hofmarien Fooling Around: ERI 4

Nuo nartut:
Hofmarien Fine N' Foxy: ERI 1, sert, PN-3
Hofmarien Fifth Element: ERI

Käy urokset:
Hofmarien Double O'Seven: EH

Avo nartut:
Hayaklause Eifer (F-pentujen emä): ERI

Kasvattajaluokat:
Kennel Hofmarien: BIS-4 (Famous Fog, Fooling Around, Fine N'Foxy, Double O'Seven)
















Jälkeläisluokat:
Hayaklause Eifer: BIS-1 (Famous Fog, Fooling Around, Fine N'Foxy, sekä Hayaklause Gerbera)













Päivä ylitti kaikki odotukset alkaen Usvan ja Surin luokkavoitoilla!
Lisäksi Kennelin sijoittuminen BIS-kehässä neljänneksi saksankin näyttelyssä sijoittumisen jälkeen tuntui uskomattomalta. Päivän lopuksi Ritan jälkeläisryhmän voittaessa irtosi jo kyyneleet ja ROPin valinta jäi kasvattien omistajia haliessa ihan toissijaiseksi.(Onnea muuten voittajille!)
Railalle kiitos loistavasta jalostus- ja perhekoirasta!
Erikoiskiitokset Maaritille ja Darkolle, kun jaksavat pitää minulle yllä mahdollisuutta saada kasvattajaluokka esitettyä.

Hofmarien blogin startti

Tähän aikaan illasta ei oikein ajatus kulje, mutta pidemmän aikaa olen jo miettinyt perheemme ja kennelin uutisten ja päiväkirjan julkaisemista blogi-muodossa kotisivujen lisäksi.
Kotisivut on ollut kovin vaiheessa pitkän aikaa, vaikka monenlaista tapahtumaa on tässä ollut.
Katsellaan mihin tämä kantaa ja tulisiko tätä kautta kirjoitettua koiriemme ja kasvattiemme elämästä.