Kiitos kaikille meitä lohduttaneille ja viestejä lähettäneille!
Nikin lähtö oli kaunis, niin odotettavissakin oleva, mutta silti tuskallinen.
Mummo oli pitkään jo "vanha" mutta ei koiraa sillä perusteella pysty lopettamaan.
Vaikea oli käsittää, että se viimeinen Nikin tahto silmissä vaihtui päivässä,
kuin koira olisi itse päättänyt ja kysynyt: "Onko pakko, jollei taho".
Lasten kanssa on joka ilta tarkistettu taivaalta se kirkkain tähti, Niki siellä muistaa vilkuttaa ja toivottaa hyvää yötä...
(Rita ja Suri ottavat myös kaiken irti siitä huomiosta mitä lapsilta saa, kun koirien arvostus on hyvässä kurssissa... Elämä jatkuu.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti