Tuli heitettyä pikkuinen pikamatka kolmen tytön kesken (mä, Maarit ja Maaritin kamu Kati)Puolan maalle kurkkaamaan ystäviäni, sekä samalla noutamaan Maaritille pikku hoffipoika kotiin.
Lähdimme Helsingistä Torstaina 18.9. 21:30 Viking XPRS... tai jotain. Auto paattiin ja syömään.
Ei oikein maistunut karaoket eikä muut, kun tiesi kilometrimäärän Perjantaille.
Aamulla matkaan ja keskinopeuden ollessa "kohtuullinen", taitettiin matka Varsovaan n. 11 tunnissa. Siellä sitten meitä odotti Asher Sus Armoni, eli Arttu, ikää tiukka 12 viikkoa. Rabiekset rokotettuna ja siru tiukkaan korvan alle piilotettuna. Taisi pojan ihastelu mennä aika myöhään, onneksi Monika ilmoitti englantia puhumattomaan hotelliin pikkusen myöhemmästä sisään kirjautumisajasta. Aamulla eukot sitten testasivat GPS:n tietävyyttä, ja tuntui se viiden kilometrin säteeltä löytävän 7 ostoskeskusta... Aloitettiin siitä suurimmasta ja maailman kuulusta Arkadiasta. Ilta seitsämän aikaan vihdoin todettiin kello ja visalaskun suuruus. Pitihän meidän illallistaa Dorotan luona. Siellä saimme jälleen Artun Maaritin syliin ja vihdoin jäisi myös Maaritin vastuulle.
Rattoisan illan jälkeen oli pakko vetäytyä levolle, koska laskimme tien päälle lähdön olevan jo viideltä paikallista aikaa, ehtiäksemme varattuun iltalaivaan Tallinnasta.
No, lieneekö ollut viinilasi päässä tai muuten vaan kolme "blondia" asialla, sillä epäilen että laskimme vain sen tunnin (tai pari) väärin... Heh. Tien päälle sitten lähettiin aikamoisella hopulla. Ajoimme GPS:n kanssa kilpaa ja juhlimme jokaista tippuvaa minuuttia, kunnes... Poliisi.
Mulla oli poliisin mukaan 70 alueella 120... Valehtelee nälissään, mä ajan aina hillitysti! (?). Sakkohan siitä tuli, mutta sen verran poliisit heltyivät että kirjottivat sen olleen 90 alueella, ettei niiden tarvitse nähdä mua uudelleen hakemassa korttia...? :)
Päätettiin, etten ota uusia sakkoja - ainakaan samassa maassa, joten Maarit puikkoihin. Hekotus jatkui ja suklaata kului, loistavaa!
Laivaan ehdittiin, satamassa oltiin ruhtinaalliset 13 minuuttia ennen laivan lähtöä. Kun peräluukku pamahti takana kiinni, oli aika laittaa pessimistisiä ennustuksia ladelleelle kotiväelle tekstari: "Eikä edes tehny tiukkaa"!
Puolen yön jälkeen Kati oli kotonaan, Maarit, Darko ja pentu vihdoin lakkasivat ihmettelemästä toisiaan... Joten mäkin vaivuin Maaritin viekussa sievään uneen.
"Kukkokiekuu" kajahti puhelimesta Maanantaina kuudelta ja meikä töihin ennen kotimatkaa.
Maarit kömpi takaisin vuoteeseen, pirulainen.
Kiitos seurasta loistoeukoille, en todellakaan uskonut ennen tätä matkaa, että autossa voisi olla 2500km ilman musiikkia! Juttu ei katkennut kyllä hetkeksikään. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti