Hoffien PK-mestikset

Niin on viikko kulunut Varsovan keikasta ja hoffien mestikset.

Maarit ja Darko osallistuivat sinne, ikävä kyllä ei tulosta.

Arttu oli meillä sillä aikaa yöhoidossa. Pikku "kusiluikku" on kyllä ihana...

Arttu kotiin

Tuli heitettyä pikkuinen pikamatka kolmen tytön kesken (mä, Maarit ja Maaritin kamu Kati)Puolan maalle kurkkaamaan ystäviäni, sekä samalla noutamaan Maaritille pikku hoffipoika kotiin.

Lähdimme Helsingistä Torstaina 18.9. 21:30 Viking XPRS... tai jotain. Auto paattiin ja syömään.

Ei oikein maistunut karaoket eikä muut, kun tiesi kilometrimäärän Perjantaille.

Aamulla matkaan ja keskinopeuden ollessa "kohtuullinen", taitettiin matka Varsovaan n. 11 tunnissa. Siellä sitten meitä odotti Asher Sus Armoni, eli Arttu, ikää tiukka 12 viikkoa. Rabiekset rokotettuna ja siru tiukkaan korvan alle piilotettuna. Taisi pojan ihastelu mennä aika myöhään, onneksi Monika ilmoitti englantia puhumattomaan hotelliin pikkusen myöhemmästä sisään kirjautumisajasta. Aamulla eukot sitten testasivat GPS:n tietävyyttä, ja tuntui se viiden kilometrin säteeltä löytävän 7 ostoskeskusta... Aloitettiin siitä suurimmasta ja maailman kuulusta Arkadiasta. Ilta seitsämän aikaan vihdoin todettiin kello ja visalaskun suuruus. Pitihän meidän illallistaa Dorotan luona. Siellä saimme jälleen Artun Maaritin syliin ja vihdoin jäisi myös Maaritin vastuulle.

Rattoisan illan jälkeen oli pakko vetäytyä levolle, koska laskimme tien päälle lähdön olevan jo viideltä paikallista aikaa, ehtiäksemme varattuun iltalaivaan Tallinnasta.

No, lieneekö ollut viinilasi päässä tai muuten vaan kolme "blondia" asialla, sillä epäilen että laskimme vain sen tunnin (tai pari) väärin... Heh. Tien päälle sitten lähettiin aikamoisella hopulla. Ajoimme GPS:n kanssa kilpaa ja juhlimme jokaista tippuvaa minuuttia, kunnes... Poliisi.

Mulla oli poliisin mukaan 70 alueella 120... Valehtelee nälissään, mä ajan aina hillitysti! (?). Sakkohan siitä tuli, mutta sen verran poliisit heltyivät että kirjottivat sen olleen 90 alueella, ettei niiden tarvitse nähdä mua uudelleen hakemassa korttia...? :)

Päätettiin, etten ota uusia sakkoja - ainakaan samassa maassa, joten Maarit puikkoihin. Hekotus jatkui ja suklaata kului, loistavaa!

Laivaan ehdittiin, satamassa oltiin ruhtinaalliset 13 minuuttia ennen laivan lähtöä. Kun peräluukku pamahti takana kiinni, oli aika laittaa pessimistisiä ennustuksia ladelleelle kotiväelle tekstari: "Eikä edes tehny tiukkaa"!

Puolen yön jälkeen Kati oli kotonaan, Maarit, Darko ja pentu vihdoin lakkasivat ihmettelemästä toisiaan... Joten mäkin vaivuin Maaritin viekussa sievään uneen.

"Kukkokiekuu" kajahti puhelimesta Maanantaina kuudelta ja meikä töihin ennen kotimatkaa.

Maarit kömpi takaisin vuoteeseen, pirulainen.

Kiitos seurasta loistoeukoille, en todellakaan uskonut ennen tätä matkaa, että autossa voisi olla 2500km ilman musiikkia! Juttu ei katkennut kyllä hetkeksikään. Kiitos!

Kiitos kaikille

Kiitos kaikille meitä lohduttaneille ja viestejä lähettäneille!

Nikin lähtö oli kaunis, niin odotettavissakin oleva, mutta silti tuskallinen.
Mummo oli pitkään jo "vanha" mutta ei koiraa sillä perusteella pysty lopettamaan.
Vaikea oli käsittää, että se viimeinen Nikin tahto silmissä vaihtui päivässä,
kuin koira olisi itse päättänyt ja kysynyt: "Onko pakko, jollei taho".

Lasten kanssa on joka ilta tarkistettu taivaalta se kirkkain tähti, Niki siellä muistaa vilkuttaa ja toivottaa hyvää yötä...
(Rita ja Suri ottavat myös kaiken irti siitä huomiosta mitä lapsilta saa, kun koirien arvostus on hyvässä kurssissa... Elämä jatkuu.)

Niki In Memoriam 6.9.2008

Niki eli Hayaklause Brigitte Bardot muistoissamme.
( 30.3.1995 - 6.9.2008 )

Jouduimme luopumaan rakkaasta perheenjäsenestämme Nikistä 13,5 vuoden yhteiselon jälkeen lauantaina 6.9.2008.

Olimme käyneet lääkärissä jo varaustautuneena viimeiseen matkaan Torstaina, mutta eläinlääkäri löysi vielä syyn Nikin ruokahaluttomuuteen viimeisestä antibiootista ja sen vatsaa ärsyttävästä vaikutuksesta. Lähdimme ilolla kotiin Antepsin kuurin ja särkylääkkeen kanssa.

Kuitenkin lieneekö syy pienestä dementiastakin, ei Niki oikein toiveiden mukaan lisännyt enää syömistään, lisäksi olisi parannusta pitänyt odottaa pidempään. Perjantai-iltana kuitenkin Nikin vointi romahti, pihalla pomppimisen ja reippaan laukkaamisenkin jälkeen Niki vain halusi nukkua. Aamulla tarpeiden jälkeen pihalta tullessa Niki ei enää halunnut nousta ylös sängystä.

Minja totesi Nikin silmissä näkyvän jo "Natan kuvia" ja tuntui, ettei siellä ollutkaan joka katseessa enää "ketään kotona". Koira nautti silityksistä, heilutteli häntää, mutta ei halunnut nousta. Hiljaa koko Nikistä kumpusi toive ja pyyntö päästä pois, tiesin että nyt on aika. Odottamalla Maanantaihin, olisi ollut jo koiran kiusaamista, niin nopeasti silmissä olotila heikkeni. Uskon, että Niki olisi pian nukkunut ihan kotiin pois, mutta en usko, että se useinkaan on vain kaunista. Vaikka päätös on vaikea tehdä, on etuoikeus, että koirilla on eutanasia. Eläinlääkäriin Niki käveli itse ja kävi maaten omalle filtille. Nukutuspiikin jälkeen siirsi pään vain syliini, hieraisi rähmät silmistä housuihini, katsoi minuun ja huokaisi. Sulki silmät rapsutukseen ja kerroin Nikille tarinoita, kuinka tärkeä on meille ollut ja kuinka onnekkaita olemme olleet saadessamme pitää hänet niin kauan. Tuli lähetettyä myös terveiset Natalle ja muille sydäntämme lähellä olleille koirataivaan asukeille.

Alla oleva runo varmasti kuvastaa Nikiä, vaikka Niki omalla laillaan "lähti saappaat jalassa", eikä ole tarvinnut kovasti kipulääkkeeseen turvautua. Vaikeaa on miettiä mitä vanhuksen päässä on liikkunut, mutta varmasti on ollut valvottuja öitä, niinkuin ihmisvanhuksilla, milloin Niki on katsellut meitä ja murehtinut, miten selviämme ilman sitä kun aika tulee.

____________________________________________________________________

"Saanko lähteä nyt?

Luuletko, että hetki on oikea?

Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville

ja loputtoman pitkille öille?

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,

esimerkkiä yrittänyt näyttää.

Saanko siis astua toiselle puolen ja

vapaaksi henkeni päästää?

Aluksi en tahtonut lähteä,

taistelin kaikin voimin.

Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua

Kohti lämmintä ja elävää valoa

Tahdon lähteä,

Tahdon todella.

On vaikeaa jäädä.

Mutta lupaan,

parhaani yritän.

Elääkseni vielä yhden päivän.

Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia

ja minä kokea suuren suurta rakkautta.

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,

sillä tunnen kyyneleesi,

jotka turkkini kostuttaa.

En ole kaukana,

Lupaan sen ja toivon,

että muistat sen aina;

henkeni tulee sinua seuraamaan,

minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.

Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,

Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi

ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,

ja sano sanat, jotka toiveeni ois,

koska välität minusta tuhannen verran,

annat minun nukkua jo tänään pois. "

Kiitos pörröpää...

Linkitettyjä blogeja

Hofmarien blogilistassa jo aikaisemminkin olleen Hiskin (Hofmarien Fooling Around) blogin lisäksi lisätty Darkon (Hofmarien Double O'Seven) blogi nimellä: Hoffipoikien elämää.
Niissä tarinaa poikien treenailusta ja muuten elämästä.