Niki In Memoriam 6.9.2008

Niki eli Hayaklause Brigitte Bardot muistoissamme.
( 30.3.1995 - 6.9.2008 )

Jouduimme luopumaan rakkaasta perheenjäsenestämme Nikistä 13,5 vuoden yhteiselon jälkeen lauantaina 6.9.2008.

Olimme käyneet lääkärissä jo varaustautuneena viimeiseen matkaan Torstaina, mutta eläinlääkäri löysi vielä syyn Nikin ruokahaluttomuuteen viimeisestä antibiootista ja sen vatsaa ärsyttävästä vaikutuksesta. Lähdimme ilolla kotiin Antepsin kuurin ja särkylääkkeen kanssa.

Kuitenkin lieneekö syy pienestä dementiastakin, ei Niki oikein toiveiden mukaan lisännyt enää syömistään, lisäksi olisi parannusta pitänyt odottaa pidempään. Perjantai-iltana kuitenkin Nikin vointi romahti, pihalla pomppimisen ja reippaan laukkaamisenkin jälkeen Niki vain halusi nukkua. Aamulla tarpeiden jälkeen pihalta tullessa Niki ei enää halunnut nousta ylös sängystä.

Minja totesi Nikin silmissä näkyvän jo "Natan kuvia" ja tuntui, ettei siellä ollutkaan joka katseessa enää "ketään kotona". Koira nautti silityksistä, heilutteli häntää, mutta ei halunnut nousta. Hiljaa koko Nikistä kumpusi toive ja pyyntö päästä pois, tiesin että nyt on aika. Odottamalla Maanantaihin, olisi ollut jo koiran kiusaamista, niin nopeasti silmissä olotila heikkeni. Uskon, että Niki olisi pian nukkunut ihan kotiin pois, mutta en usko, että se useinkaan on vain kaunista. Vaikka päätös on vaikea tehdä, on etuoikeus, että koirilla on eutanasia. Eläinlääkäriin Niki käveli itse ja kävi maaten omalle filtille. Nukutuspiikin jälkeen siirsi pään vain syliini, hieraisi rähmät silmistä housuihini, katsoi minuun ja huokaisi. Sulki silmät rapsutukseen ja kerroin Nikille tarinoita, kuinka tärkeä on meille ollut ja kuinka onnekkaita olemme olleet saadessamme pitää hänet niin kauan. Tuli lähetettyä myös terveiset Natalle ja muille sydäntämme lähellä olleille koirataivaan asukeille.

Alla oleva runo varmasti kuvastaa Nikiä, vaikka Niki omalla laillaan "lähti saappaat jalassa", eikä ole tarvinnut kovasti kipulääkkeeseen turvautua. Vaikeaa on miettiä mitä vanhuksen päässä on liikkunut, mutta varmasti on ollut valvottuja öitä, niinkuin ihmisvanhuksilla, milloin Niki on katsellut meitä ja murehtinut, miten selviämme ilman sitä kun aika tulee.

____________________________________________________________________

"Saanko lähteä nyt?

Luuletko, että hetki on oikea?

Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville

ja loputtoman pitkille öille?

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,

esimerkkiä yrittänyt näyttää.

Saanko siis astua toiselle puolen ja

vapaaksi henkeni päästää?

Aluksi en tahtonut lähteä,

taistelin kaikin voimin.

Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua

Kohti lämmintä ja elävää valoa

Tahdon lähteä,

Tahdon todella.

On vaikeaa jäädä.

Mutta lupaan,

parhaani yritän.

Elääkseni vielä yhden päivän.

Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia

ja minä kokea suuren suurta rakkautta.

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,

sillä tunnen kyyneleesi,

jotka turkkini kostuttaa.

En ole kaukana,

Lupaan sen ja toivon,

että muistat sen aina;

henkeni tulee sinua seuraamaan,

minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.

Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,

Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi

ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,

ja sano sanat, jotka toiveeni ois,

koska välität minusta tuhannen verran,

annat minun nukkua jo tänään pois. "

Kiitos pörröpää...